ONKIMINEN



Onkiminen lieneee vanhimpia kalastusmuotoja.
Onkiminen on yleiskalastusoikeus ja sitä voi harjoittaa melkein kaikissa Suomen vesistöissä. Pois suljettuna vaelluskalajoen koski- ja virtapaikat sekä erityiskalastuskohteet (istuta ja ongi -vesistöt ja muut paikat johon on haettu rauhoitus.)
Ongintaa voi harrastaa rannalta, laiturilta ja veneestä.
Veneessä ongittaessa on aina oltava kelluntavälineet kaikilla.

Ongessa tarvitaan vapa pituudeltaan 2 – 10 m.sekä siiima koho, paino ja koukku.

Siiman pituus noin saman mittainen kuin vapa sekä koho ja koukku tilanteen ja kalalajin mukaan.
Pientä kalaa ongittaessa (salakka,särki ,ahven) riittää vavan pituudeksi 2 – 5 m siimanvahvuus 0,12-0,16 mm kohon kantavuus 0,5 – 1,5 g. Ja koukkukoko 16 – 22.
Ongittaessa syvemmältä tai rannasta kauempaa ja isompaa kalaa (lahna, ahven, säyne) on vavan pituus 5 – 10 m ja siimanvahvuus 0,16 – 0,25 mm kohon kantavuus 2 – 8 g ja koukkukoko 12 – 16.

Vapoja on saatavana ns. sekoitevapoja joiden hinnat on edullisia jopa n 10,00 € / metri. Vavat on hyvin toimivia mutta pitemmät vavat ovat aika painavia ja paksuja.

Hiilikuituvavat ovat keveitä ja ohuita myös pitkinä, mutta kestävyys ja hinta on monesti ongelma. Hyvin käsiteltynä antavat tosi nautinnollisia onkihetkiä.
Onkilaitteita (siima, koho, painot, koukku, onkipohja) on saatava monen painoisia ja muotoisia. Virtaavaan veteen on hyvin uivia kohoja, samoin tyyneen veteen. Tärkeintä onkilaitteessa on että koho on painotettu siten ettei siitä jää vedenpinnalle kuin antenni näkyviin jolloin vastus kalan nykästessä on mahdollisimman pieni.

Onkiaitteen voi itsekkin rakentaa irrallaan myytävistä tarvikkeista.
Ongen alapäässä kannattaa käyttää koukunkiinnitykseen pääsiimaa ohuempaa siimaa sillä jos onkeen tartuu niin iso kala ettei sitä saa ylös tai koukku tarttuu pohjaan niin et menetä muuta kuin koukun.
Tapsi on n. 10 – 15 cm mittainen pääsiimaa ohuemmasta siimasta valmistettu koukun ja siimalenkin varustettu varaosa.
Tapseja kannattaa valmistaa etukäteen erikokoisilla koukuilla varustettuna useita kappaleita.
Tapsien säilytykseen on erilaisia ”tapsikampoja”

Kun aloittaa onginnan on syytä luodata onkipaikka. Luotaaminen tarkoittaa syvyyden määrittelyä asentamalla koukkuun kohoa painavampi paino jolloin voidaan tunnustella pohjan muoto ja syvyys. Usein parhaat kalasaaliit saadaan pohjan lähituntumasta.
Syötteinä onginnanssa käytetään perinteistä matoa tai kärpäsentoukkaa.
Myös maissinjyvä antaa särkikaloja sekä surviaissääsken toukat on hyviä syöttejä.
Vanha opetus ettei koukun kärki saa näkyä voi unohtaa. Mato kannattaa katkoa pätkikisi ja laittaa koukkuun keskeltä jolloin tulee useampi houkutteleva madon pää. Kärpäsentoukka ja surviaissääsken toukka laitetaan koukkuun ihan toukan päästä kiinni.
Usein kalat nielaisevat koukun syvälle kurkkuunsa ja koukun irroittaminen on kohtuu vaikeaa, tähän on kehitetty koukunirroittaja joka helpottaa koukun pois saantia.
Myös ns. heitto-onginta sekä pohjaonginta antaa usein hyvin kalaa ja tapahtuu sitä varten valmistetuilla heitto-onki vavoilla ja kohoilla. Heitto-onginta vaatii aina kalastusoikeuden haltijan luvan.
Näitä ongintatapoja käyetään usein kalastettaessa kirjolohta. Syöttinä usein tahnaa, silikonhauleja, katkarapua tai vastaavaa. Myös mato ja kärpäsentoukka kelpaa kirjolohelle.
Onginta lienee saalisvarmin kalastusmuoto.

PILKINTÄ

Pilkkimistä harrastetaan talvisin jään päältä ja kesäisin veneestä tai laitureilta.
Pilkkimisellä tarkoitetaan pystysuoraan tapahtuvaa heittokalastukseen soveltamattomalla vavalla tapahtuvaa kalastusta.
Pilkkiminen jäältä on varsinkin keväisenä aurinkoisena päivänä miellyttävä kalastusharrastus.Aina on varauduttava mahdolliseen veteen vajoamiseen,talvisin naskalit kaulaan ja sulanveden aikana kelluntavälineet päälle.
Pilkkimisen onnistuminen ja miellyttävän kokemuksen saadakseen talvella on syytä varautua seuraavasti:
Vaatetus: Jalkineet ovat tärkeät koska jalat on jäätä vasten ja usein jäällä on vettä ja lunta. Hyvät pilkkijalkineet on sellaiset jotka ovat riittävän väljät sekä rakenteellisesti valmistettu juuri pilkkijalkineiksi.
Turkis- tai tikkihaalari joka riittävän väljä että voi ns. kerrospukeutua sekä reilulla hupulla varustettu asu. Käsineet turkiskintaat tai hanskat jotka on helppo ottaa käsistä kalan tarttuessa, sekä vartavasten valmistetut ”kynsikkäät” tai ”töpökkäät” kasiin ja kylmällä ilmalla käden lämmitinpussit kintaisiin tai käsineisiin lisää mukavuutta pilkillä.

Myös ns. kelluntahaalareita kaupataan pilkille ja ovat turvallisia heikoille jäille, mutta liikuttaessa kankeat ja hikoiluttavat.

Jäähän avannon teko onnistuu jääkairalla vaivattomasti, kairoja on monen kokoisia 100 mm – 150 jopa 200 mm.

Normaaliin pilkintään riittää 100 mm kaira ihan hyvin ja on suhteellisen kevyt kairata. Myös moottori ja akkuporakone kairoja on tarjolla ja nykyiset akkuporat on keveitä sekä voimakkaita (18v).
Akkuporakoneiden lisälaitteena ehdottomasti sivukahva jolloin molemmat kädet on porassa kiinni, jottei sormivahinkoja pääse syntymään.Kairanvalmistajat myyvät adapatereita jolloin sama kaira käy akkuporakoneeseen ja ventilään.

Koska pilkillä yleensä ollaan useampi tunti on istuin tärkeä .Kalastusväline kaupoissa onkin tarjolla monenlaista reppujakkaraa/pilkkipakkia.
Myös vedettäviä pulkka/pilkkijakkaroita on tarjolla sekä myös potkureita
on kehitelty pilkkikäyttöön.
Pilkkejä on monenlaisia,on pystypilkkejä,tasapainopilkkejä,mormuskoita,javärikoukkupilkkejä.
Pilkkivapoja löytyy monenlaisia,monenlaiseen kalastustapaan erilaisia.
Siimana käytetään 0.08 – 0.40 mm vahvuisia siimoja, mieluummin värillistä siimaa.

Kalastuskaverit, kalastusseurat opastavat eilaisiin pilkintätapoihin, ja paljon välineitä voi itsekkin valmistaa.
Syötteinä matoa, kärpäsentoukkaa, surviaissääskentoukkaa, kalanpalaa, tahnaa,tai jotain muuta.

 

UISTELU


Uistelua voi harrastaa joko rannalta heitellen tai veneestä heitellen tai vetäen uistinta perässä
Heittouisteluun ovat joko umpi tai avokelat(haspeli) helpoimpia keloja.
Vavat uisteluun käyttötavan mukaan,pieniä lippoja/uistimia/jigiä heitettäessä notkeat ja kevyet vavat suositeltavia.

Vetouisteluun soveltuu parhaiten hyrräkelat joihin sopii enempi siimaa ja siiman vahvuus voi olla paksumpi.

Vetouistelussa usein käytetään useampia vapoja kerrallaan ja voi myös käyttää plaanareita jolloin jopa yli kymmenenkin vapaa saadaan kerralla pyyntiin. Samoin on mahdollista käyttää ns. punttia jolloin uistin saadaan uimaan syvälle tai siimaan laitetaan erillinen syvääjä.

Uistinvalikoma on mittava, on lippoja, vaappuja, metalliuistimia, jigejä sekä myös perhoja käytetään uisteluun.
Värejä ja malleja löytyy joka lähtöön ja jokaisella on se luottoviehe joka antaa varmimmin kalaa.
Uistinkalat ovat pääosin petokaloja,hauki, kuha, ahven, kirjolohi, taimen, lohi, säyne, harjus ovat mahdollisia saaliskaloja.
Jigivieheeseen voi myös lahna tai särkikin iskeä.

PERHOKALASTUS

Perhokalastus on etupäässä virtaavien vesien kalastusmuoto.
Perhokalastusvälineet ovat luokiteltu eri kalastusmenetelmiin ja vaativat
harjoittelua oppiakseen erilaisia heittotekniikoita.

Perhokalastajat yleensä tekevät perhonsa itse ja nautinto saaliissta onkin suuri kun kala nappaa sitomaansa perhoon.
Perhokalastus tapahtuu yleisemmin rannalta tai kahlaamalla joen koskiosuudella.
Perhokalastajan saaliskalat Lohi,taimen harjus,kirjolohi ja ahven ,hauki ja jopa särki iskee mieluusti perhoon.
Perho sidotaan joko pinta- tai uppoperhoiksi ja välimuotona pupaperho
joka jäljittää kuorituvaa vesiperhosta.

 

SEISOVAT PYYDYKSET

Verkkokalastusta voi harrastaa sulanvedenaikana sekä jään alta talvella.
Verkkokalastuksessa on noudatettava luvanmyyjän anatamia silmäkokoja sekä verkkojen määriä.
Verkot on merkittävä lain määräämällä lippumerkillä ja jossa on oltava kalastajan nimi ja yhteystiedot.
Verkkokalastajan saaliina voi olla kaikkia kalalajeja.

Katiska ja rysäkalastus antaa kalaa ja antaa mahdollisuuden vapauttaa sellaiset kalat jotka on joko kielletty /alamittainen tai ei ruokakaloja.

Koukkupyynti on mielenkiintoinen passiivinen kalastusmuoto.
Koukkupyydyksellä voi kalastaa joko kesällä rannasta, tai talvella jäänalta
Koukkupyydyksinä käytetään joko iskukoukkuja tai oottokoukkuja, joihin
laitetaan kala tai kalanpala syötiksi. Varsinkin mateen kutuaikana tammi-helmikuussa saalista saadaan hyvin samoin hauki on usein saaliskala.

KALASTUSMAHDOLLISUUKSIA ON MONENLAISIA JA OPPAITA JA
OPASTUSTA SAA ALAN HARRASTAJILTA SEKÄ KALASTUS-SEUROISTA. VÄLINEISTÖÄ VOI RAKENTAA ITSE TAI HANKKIA KALASTUSVÄLINELIIKEISTÄ.