Kesäkuun kala:

SILAKKA

Silakka on kaupallisten kalastajien (ammattikalastajien) yksi tärkeimmistä saaliskaloista.
Sitä pyydystetään nuottaamalla (troolit) sekä verkkopyydyksillä.
Suurin osa saaduista saaliista menee rehuksi turkistuotantoon sekä lohen kasvattamohin.
Kalastajilta voi ostaa silakkaa suoraan sekä alan liikeistä sekä kalatiskeistä saa sen joko perattuna tai fileroituna.
Silakka on edullinen ja maukas ruokakala, se sisältää EPA happoa sekä vitamiinejä ja hivenaineita etenkin kalsiumia, fosforia, ja D-vitamiinia.
Ruokakalana on tuttuja suolasilakka, savusilakka, halstrattu silakka, sekä erilaiset silakkkalaatikot, -pihvit yms jokaiselle varmasti tutut kalaruat.

Ja ruokaohjeita löytyy jokaiseen makuun.

https://www.valio.fi/reseptit/ryhmat/silakkareseptit/

Nyt laittamaan ja syömään kotimaista arvokalaa SILAKKAA.

Veikko Lavi teki aikanaan laulun silakka-apajasta.

 

TOUKOKUUN  KALA

Kirjolohi
(Oncorhynchus mykiss)

Kirjolohi on tuttu saaliskala erityiskalastuskohteissa sekä Oulujoen patoaltaissa ja alueen järvissä.
Kirjolohen nimesi aikanaan presidentti Kekkonen ja onhan sillä paljon muitakin nimiä kuten Sateenkaari rautu, Kirre, Pullalohi yms.
Tämä erittäin punalihainen,rasvainen ja maukas kala on haluttu saalis sekä usein myös valittu kalatiskin ruokakala.
Kirjolohi ei lisäänny luontaisesti joten se on istustuskala ja on vain yhden kesän elävä saaliskala.

Vuotuiset velvoteistutukset aloitetetaan toukuokuun alkupuolella ja ne kestää lähes koko kesän. Sen lisäksi kalastus/osakaskunnat suorittavat omistamilleen vesialueille lisäistutuksia.
Pelkät velvoteistutukset Oulujokivarren vesialueelle on yli 5000 kg, joten saaliskaloja on suhteellisen paljon pyydettäväksi.
Suosittuja erityiskalastuskohteita Oulujokivarressa ovat:
Oulun Sanginjoki, Laitasaaren Matkajärvi, Muhoksen Montta, Utajärven Utosjoki, Sanginkylän Valkiaisjärvi, Rokuan Saarinen ja Vaulujärvi sekä Pelson Lohilampi.

Lupa ja muita ohjeita löytyy sivullamme kohteessa erityiskalastuskohteet.

Kirjolohi on erinomaista suolattuna, savustettuna, paistettuna ja keittokalana.
Koska kalat kasvatetaan lähialueella saadaan se tuoreena ja elinvoimaisena kalastuskohteisiin/ kalatiskiin.

Kirjolohta voi pyydystää uistelemalla, onkimalla tai perhostamalla.
Kirjolohi on tottunut istutusaltaissa liikkumaan parvissa joten heti istutusten jälkeen saattaa kalaa tulla paljonkin, jolloin sitä myös pakastetaan, mutta rasvaisena kalana sen säilyvyys on aika kehno.
Ohjeena on että pyydä vain sen verran mitä käytät ja käy useammasti kalassa.

Kirjolohi on helppo perkata ja fileroida onhan saaliskala yleensä kooltaan kilon kahtapuolta, suurimmat jopa yli kahden kilon painoisia.

Tainnuta ja verestä saaliskala välittömästi sekä säilytä kylmässä.

Savustusvinkki: Poista suolet ja pää halkaise kala selkärankaa pitkin jätä nahka paikoilleen samoin ruodot. Ripottele karkeaa merisuolaa kalansisäpinnalle ja säilytä jääkaapissa vuorokausi jonka jälkeen poista liika suola kalanpinnalta. Laita puolikkaat savustus astiaan nahkapuoli alaspäin ja kalan päälle leivinpaperi. Savustuksen jälkeen on helppo poistaa ruodot ja kalasta ei mene hukkaan juuri ollenkaan kalanlihaa sekä kalapalat on pysyneet sopivan kosteina. Ja eiku syömään!

Lohesta löytyy mitä mainioimpia reseptejä runsaasti.
Tässä yksi esimerkki:
https://www.valio.fi/reseptit/ryhmat/lohireseptit/?gclid=EAIaIQobChMI-Keomdv64QIVlemaCh2xCQ4_EAAYASAAEgIUtvD_BwE&gclsrc=aw.ds

 

 

HUHTIKUUN KALA

SÄRKI Rutilus rutilus

 

Särki tuo vesistömme punasilmäinen ja hopeakylkinen kaunotar on usein halveksittu ”roskakala”.

Särkiä on kuitenkin käytetty aikaisempina vuosina hyvinkin paljon lisäravintona ja onhan kala mitä mainioin suolakala sekä muutenkin laitettuna maukas ja ravintopitoinen kotimainen kala.

Varsinkin kylmänveden (syys,talvi ja kevät) aikana särjen maku on mieto ja maukas, kesäaikana lämpimien vesien mukana tulee särkiin usein ns. mudan maku.

Särkiä saadan melkei kaikenlaisilla kalapyydyksillä mutta näin huhtikuussa sitä saadaan hyvin pilkillä. Suurin Suomessa 2000 luvulla saatu särki painoi 1,240 kg. Ja saatiin Posion Mutkalammesta 2007. Yleensä pilkkisärjet on 40 – 350 g. painoisia joskus myös isompiakin. Syöttinä kelpaa hyvin kärpäsentoukka,mato ja surviaissääskentoukka. Kirkas pilkki houkuttaa usein särjet pilkkireijälle ja pienehkö morri tai koukku on varma ottipeli.

Särjet on levinneet hyvin kaikkiin vesistöihin ja vesistöjen rehevöitymisen myötä niiden kanta on lisääntynyt huomattavasti. Särki on parvikala joka kutee touko-kesäkuussa ja se voi risteytyä lahnankanssa jolloin puhutaan särkilahnoista. Särki syö etupäässä pieniä pohjaäyriäisiä sekä eläinplaktonia,isompana myös peiniä kalanpoikasia.

Nyt pilkkimään tai muuten pyytämään huhtikuun kalaa – särkeä. (Pilkkivedet alkavat monin paikoin olla jo historiaa, mutta onhan noita keinoja millä särkeä narrata. )

Ohessa kalaruoka ohjeita:

Särjet voi perata suomustamalla ja fileroida ruodottamaksi ja nahattomaksi sekä jauhaa lihamyllyllä lisäten korppujauhoa ja maun mukaan joko katkarapuja tai savupekonia . Jauhetusta kalatahnasta valmistetaan joko kalapullia tai kalapihvejä

GRAAVI SÄRKI

(kuva ohessa)n. 300-400 g särkifilettä

4 rkl brändiä,konjakkia tai giniä

100 g file-erään:

½  rkl karkeaa merisuolaa

½  rkl sokeria

½  tl pippuria

tillia maun mukaan

Suomusta särjet ja fileroi ruodottomaksi mutta jätä nahka paikoilleen

Voitele fileet konjakilla tai vastaavalla sekä lisää puolet suola ja sokeri annoksista.

Pidä jääkaapissa yksi vuorokausi jonkajälkeen kuivattele fileet talouspaperinpäällä lisää sitten loput suolasta ja sokerista sekä pippuri ja tilli.Pidä vuorokausi kelmun alla jääkaapissa,ja sen jälkeen rapsuttele liiat mausteet fileen pinnnalta.

Leikkaa ohuiksi suikaleiksi jättäen nahka pois.

Nautitaan leivän päällä tai peruniden kera. Ja on hyvää…

SÄRKITARTAR

n. 100 g. särkifilettä

3 rkl kevytranskankermaa

2-3 kpl kevätsipulia

valkopippuri

hienonnettua tilliä

salaatinlehtiä

rouhittua mustapippuria

Perkaa ja suomusta särjet sekä fileroi rudottomaksi ja nahattomaksi.

Aseta särkifileet kulhoon johon suola sekä valkopippuri. Ripottele päälle hienonnettu tilli Annetaan maustus jääkaapissa yksi vuorokausi.

Ota ja pyyhi fileet puhtaiksi ja hienonna ne aivan pieneksi silpuksi joko terävällä veitsellä tai monitoimikoneella.

Sekoita hienonnetun kalan päälle ranskankerma sitruunamehia sekä hienonnettu sipuli ja tilli

Levitä lautaselle salaatin lehti jonka päälle tartar ja nautitaan leivän ja hyvän juoman kera.

 

MAALISKUUN KALA

AHVEN

Perca fluviatilis

Ahven on Suomen kansalliskala

Ahven, tämä varmaankin kaikkien tuntema Suomen yleisin kalalaji.

Ahventa esiintyy kaikissa Suomen vesistöissä pois luettuna käsivarren ylimmät vesistöt. Tämä ”raitapaita” on erinomainen saaliskala ja vaalean ja maukkaan lihansa vuoksi haluttu ruokakala.

Ahvenen yleisin koko on 15-30 cm / 50 – 350g ja yleisin elinaika 6 vuotta.

Suurin 2000 vuoden tilastoissa Suomesta saatu ahven painoi 2870g.

Ahven kutee huhti-kesäkuussa rantavesiin ja on petokala joka käyttää ravinnokseen vesihyönteisiä sekä kaloja,jopa omia lajitovereitaan.

Ahven on parvikala joka on päiväaktiivinen ja ”nukkuu” yöt pohjalla.

Yleisimmät kalastusmuodot ovat pilkki, onki, uistin, jigi, perho ja katiska, rysä sekä verkko.

Maaliskuussa on pilkkikausi parhaimmillaan, kun aurinko jo lämmittää ja jäät ovat vielä kantavassa kunnossa ja saaliiksi saadaan yleisimmin juuri ahventa.

Ja muistathan että pilkkimiseen ei arvitse mitään kalastuslupaa (pois suljettuna erityiskalastuskohteet)

Ahven on ravintoarvoiltaan erinomainen ja suositaan kotimaista kalaa!

Pilkkeinä käytetään joko ns. tapsipilkkiä (pystypilkin alle sidotaan mormyska) syöttinä käy kärpäsentoukka tai mato.

Mormyska pilkintä on mukavaa sekä värikoukulla saa myös ahventa. Jigit ja erilaiset matojäljitelmät antavat haastetta saada ahven nappaaman.Tasapainopilkinnänharrastajat ovat taitavia ja yleensä heidän saamat ahvenet ovat kookkaampia. Perämeren lahdet ovat nykyisin hyvin suosittuja pilkkipaikkoja ja Oulun läheisyydessä oleva Oritkarin rantaalue on erinomainen ahvenpaikka.

Samoin kaikki järvet ja lammet antavat saalista hyvin,joten nyt pyytämään kotimaista herkkukalaa.

Ahvenen perkaus tapahtuu joko nylkemällä (pienet ahvenet) suomustamalla tai fileroimalla.

Kalan valmistamisessa ruaksi on monta tapaa,yleisimmät lienee paistaminen,savustaminen,ja valmistamalla erinomaista ahvenkeittoa.

Myös kukkokalana ahven on erinomainen.

Kalaruokaohjeita löytyy paljon ja tässäkin oppaassa on joitakin tarjolla.

HELPPO, MAUKAS AHVENKEITTO

n. 400 g. Ahvenfilettä
n 3 kpl keskikokoista perunaa pilkottuna
n. 2 kpl porkkanaa pilkottuna
n. 10 cm pätkä purjosipulia pilkottuna
muutama kokonainen mustapippuri
muutama kokonainen viherpippuri
2 dl ruokakermaa
2 rkl voita
ripaus tilliä
suolaa maun mukaan
Kattilaan pilkotut perunat,porkkanat,ja purjo sekä pippurit
Lisää vettä jotta nämä peittyvät
Keitetään n. 15 minuuttia
Lisätään pilkotut ahvnefileet
Keitetään n. 5 minuuttia
Lisätään kerma,voi ,tilli ja suola
Kiehautetaan.
Nautitaan leivän ja ruokajuoman keralla.

KALAPIHVI MAUSTETUMPI VAIHTOEHTO

JAAKKO KASKI

Kokeileppa seuraavaa kalapihviohjetta. Ohjeessa käytetään ahventa , mutta myös muukin kala käy.

400 g nyljettyjä pikkuahvenia
– leikkaa saksilla selkäpiikit pois ja samalla aukaise nahka
repäise nahka ja suolet pois,katkaise pyrstö ja punainen evä sekä pää
tällöin kala valmis jauhettavaksi.
Jauhettuun kalamassaan:
1 kpl kananmuna
1 rkl korppujauhoa
1 dl kuohukermaa ,laktoositon
½ tl suolaa
pienimäärä sitruunapippuria
pienimäärä mustapippuria
pienimäärä kalamaustetta
pienimäärä sitruunamelanssia
pienimäärä tinjamia
kyntteli kuivattu seos
2 rkl Aurajuustorouhetta
½ sipuli pieneksi silputtuna
1 rkl ruohosipuli kuivattu
tuoretta tilliä lyhyiksi pätkikisi leikattuna

Tarvikkeet sekoitetaan huolella.
Seoksen annetaan seisoa noin puolituntia
Tällä ohjeella tulee kaksi isoa pannullista(n. 3 ruoka-annosta)
Ota reilu ruokalusikallinen taikinaa ja painele ohueksi pihviksi pannulle
Paistetaan voissa ja pieni ripaus suolaa paistamisen loppuvaiheessa
Käännä pihvi kun pinta on ruskistunut ja paista toinen puoli.
Nautitaan vihersalaatin ,ja/tai perunamuusin kera

Kastike kalapihveille:
2 dl Kreikkalaista jugurttia,laktoositon
1 loraus appelsiinimehua ( luomu)
1 rkl sitruunankuorta raastettuna
pienimäärä sitruunapippuria
pienimäärä mustapippuria
10 siivua Felix luomu suolakurkkua pieneksi silputtuna
2 rkl tuoretilliä silputtuna
Sekoita,valmis nautittavaksi

AHVENEN MÄTI

Voit hyödyntää myös ahvenen mädin. Usein mäti poistetaan perkausjätteiden mukana mutta tässäpä muutama ohje mädin ruaksi valmistukseen:

Siivilöi mäti kalvoistaan puhtaaksi, laita vohvelipannulle, mausta ja paista pihveiksi. Hyvää paahtoleivän päällä.

Kalakeittoon mukaan kokonaisena mätipusseina

Mätipussit voissa paistamalla

sekaan sipulia,pekonia. Levitä mätipussit ”perhosikisi”, leivitä korppujauhoissa.

Mätikalakukko
– kaalta
– sipulia
– suolakurkkua
– mausteita maun mukaan
Ruiskuoreen tai koverra ruisleipään
Uunissa hautumalla kypsäksi.

Keitä mätipussit suolavedessä, siivuina leivän päälle

Mätitahnaa
– poista kalvot
– pippuria
– suolaa
– pikkasen sitruunamehua

HELMIKUUN KALA

KIISKI

Gymnocephalus cernua

Kiiski on vallan maistuva ruokakala

Kiiski on yleinen kala kaikissa vesistöissämme pois luettuna pohjoisin Lappi. Kiiski kuuluu samaan lohkoon ahvenen ja kuhan kanssa. Se kutee keväällä huhti-toukokuussa.

Pieni, pohjan läheisyydessä viihtyvä piikikäs kala käyttää ravinnokseen mm. surviaissääsken toukkia sekä muita pohjalla viihtyviä hyönteisiä.

Myös muiden kalojen mäti ja ihan pienet kalan poikaset kelpaavat sille.

Kiiski puolestaan on mateen, ahvenen kuhan ja hauen ruokalistalla.

Kiiski on yleensä hyvin pieni ja limainen kala jota ei useinkaan ole totuttu pitämään ruokakalana, mutta historiasta tiedämme että sitä pyydettiin Venäjän rajan tuntumassa ja vietiin suuret määrät Venäjän hoviin.

Joissakin vesistöissä kiiski kasvaa jopa yli 100 g ja varsinkin perämerestä tavataan hyvinkin kookkaita yksilöitä.

Aikanaan kiiskeä kuivattiin uunissa ja valmistettiin ns. kapakalaa jolloin se säilyi pitkiäkin aikoja ja siitä tehtiin kiiskikeittoa.

Kiiski on yleensä kooltaan 7 – 15 cm pitkä ja paino 10 – 100 g.
Suurin kaksituhatluvulla rekisteröity kiiski on painanut 285 g.

Kiisken selkäevät on kasvaneet yhteen ja piikeissä oleva aine voi aiheuttaa

hetkellistä kipua kalastajan käsiin. Kiiskelle on annetttu monenlaisia lisänimiä kuten räkälimppi, limanuljaska, verkonsotkija ym.

Kiiskiä saadaan ongella ja pilkillä sekä sivutuotteena verkoilla ja katiskoilla.

Kannattaa rohkeasti kokeilla sitä ruokakalana koska se on erittäin maukas ja aromikas. Varsinkin kiisken mäti on pienijakoisena ja kirkkaan keltaisena mainio ruoka. Mädin käyttäminen kaviaarina takaa hienon makuelämyksen, mutta kannattaa aina pakastaa mäti ennen sen käyttöä.

Ohessa ohje Juustoisen kiiskikeiton tekoon,ja myös muita keitto ohjeita löytyy sekä kiiskifileitä voi myös paistaa ahven fileiden mukaisesti.

Myös purkkikalana on kiiski erinomaista. Siitä voi valmistaa myös hyytelöä

JUUSTOLLA SILATTU KIISKIKEITTO

(Jaana Vetikko)

200 g. Kiiskifilettä

6 dl ruodoista keitettyä kiiskilientä

1 pieni sipuli

100 g. Maustamatonta sulate – tai tuore juustoa

2 tl Suolaa

¼ tl jauhettua valkopippuria

1/ 2 dl silputtua tuoretta tilliä

Silppua sipuli hienoksi hakkeeksi.

Kuumenna kiiskiliemi kattilassa kiehuvaksi ja lisää sipulisilppu

Lisää joukkoon juusto ja sekoittele kunnes se sulaa

Mausta liemi suolalla ja valkopippurilla

Paloittele suurimmat kiiskifileet,pienet voi käyttää kokonaisena

Lisää fileet liemeen ja anna kiehua pari minuuttia

Lisää tilli ja ruohosipuli silput

Sekoita ja tarkista maku

Tarjoile alku keittoruokana.

Jos haluat ruokaisemman keiton ,pilko perunoita tai muita kasviksia ja keitä ne liemessä kypsäksi ennen juuston lisäämistä

http://epatrendikasruokablogi.blogspot.com/2015/10/kiiski-on-todellista-herkkua.html

Kiisken onginta:
http://kalassa.net/kalapedia/index.php/Kiisken_onginta

Vastarannan kiiski Yle:
https://yle.fi/uutiset/3-5068978

TAMMIKUUN KALA:

MADE alias MATIKKA

(Lota lota)

Made on ainoa sisävesissämme esiintyvä turskakala, sen leuassa on turskakaloille tyypillinen viiksisäie.
Suurin Suomessa 2000-luvulla tilastoitu made on painanut 8,04 kg.
Made on hyvin yleinen kalalaji niin joissa, järvissä kuin meressä.
Made viihtyy pohjan läheisyydessä ja on aktiivinen hämärän aikana.
Se kutee tammi-maaliskuulla 1 – 3 metrin syvyisissä kari / hiekkarannoilla.

Made on petokala ja sen pääasiallista saalista on kiisket, pienet ahvenet, särjet, muikut ja norssit/kuorteet.

Madetta pyydetään talviverkoilla, rysillä, katiskoilla, sekä merroilla.
Myös mielenkiintoinen pyyntitapa on syöttikoukut,jossa täkykalalla syötetty koukku lasketaan pohjan tuntumaan. Myös oma mielenkiintoinen
madepilkki illan ja yön aikana antaa mukavaa touhua keskitalven kalastusharrastukseen.

Toki made ottaa myös valoisan aikana mutta varmimmin iltahämärässä.
Syötteinä on hyviä pienet ahvenet,särjet ja etenkin voimakastuoksuiset norssit/kuoreet, joko palasina tai kokonaisena.
Myös isohkot kastemadot näyttää mateelle kelpaavan. Kun saat ensimmäisen mateen reijästä, ei kannata paikkaa heti vaihtaa koska mateilla tuntuu olevan polut vesistön pohjassa ja samasta reijästä saattaa tulla montakin madetta.

Monelle made on se talven herkkukala ja ruoka ohjeita on monenlaisia.
Mateen perkkaus tapahtuu yleensä nylkemällä tai ns. kalttaamalla jolloin nahka jätetään makua kalakeitolle antamaan.
Myös mateen voi fileroida jolloin fileointi tapahtuu muista kaloista poiketen selkärangan molemmin puolin selästä mahaan päin kylkiruotoja seuraten, jolloin isot kylkiruodot jää selkärankaan kiinni.
Mateenmaksa ja mäti on suurta herkkua,eikä niitä kannata heittää pois.

Jos pelkää mateen nylkemistä voi kalakauppiailta pyytää niiden perkausta.

Mateen nylkeminen

Matikan koukuilla

Pottu kiehuu kattilassa,
made oottaa avannossa,
saalistajaa urheaa,
joka tuskat vapauttaa.

Nyt matikalla onni on,
kun kalamies on saamaton.
Koukut vielä narikassa,
kaira kesäterässä.

Mutta kyllä kerran talvessa
on matosoppa saatava.
Kairaa ensin, koukuta,
nylje sitten matikka.

Pikku matka pohjasta
ja matikka voi puraista,
syöttikalaa makoisaa,
se ei voi vastustaa.

Keittoon viskaa suoloja,
joku laittaa pottuja.
Itse oon ma lanttumies,
kermaakin, kenties.

MPOja

Madekeitto

Madekeitto valmistetaan tälla Kalatukku E.Erikssonin videolla alusta saakka, mateen nylkemisestä herkulliseksi kalakeitoksi.

————————-

Joulukuun kala on tietenkin
JOULUKALA!

Joulukalan pyydystämiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Sen voit pyytää itse Oulujoesta tai läheisistä järvistä tai mereltä. Joulukala käy monenlaiseen pyydykseen, niin pilkkiin, uisteeseen, verkkoihin kuin katiskaankin. Riippuen jäätilanteesta pilkkiminen voi olla erinomainen tapa pyydystää Joulukala.
Moni pyydystää joulukalansa kaupan kalatiskiltä. Se onkin monelle nykyihmiselle varmin paikka saada Joulukala satimeen.

Tärkeintä joulukalan pyydystämisessä on kuitenkin rauhallisuus. Joulukalaa ei saa hätäisesti pyytää, vaan sitä on rauhallisesti vaanittava ja valittava juuri oikea yksilö.

Joulukalasta voi tehdä monenlaista ruokaa joulupöytään.
Alla muutama resepti:

Joululohi makuliemessä

8 annosta
1 1 kg lohifileen keskiosaa
2 öljyä

Liemi
1 5 dl vettä
2 2 dl valkoviiniä
3 2 rkl merisuolaa
4 4 – 5 maustepippuria
5 1 laakerinlehti
6 1 rkl sokeria
7 muutama oksa tilliä

Koristeeksi tilliä
Poista fileestä ruodot, vatsaevät ja näkyvä rasva. Siirrä nahkapuoli alaspäin reunalliseen, öljyttyyn uunivuokaan. Kiehauta liemen ainekset ja valuta kalan päälle niin, että liemi peittää fileen kokonaan. Lisää tarvittaessa valkoviiniä.

Kypsennä lohta 100-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Nosta kala jäähtymään.

Anna kalan jäähtyä liemessä täysin, noin 2 tunnin ajan. Valuta liemi vuoasta ja nosta kala kokonaisena tarjoiluvadille lastaa apuna käyttäen. Koristele tillillä.

Joulusillit ja -silakat

Myös joulusillit ja -silakat voi valmistaa itse. Valmista perinteistä lasimestarin silliä, täyteläistä smetanasilliä tai tarjoile silli aivan uudessa muodossa, pieneksi pilkottuna sillikaviaarissa. Joulupöytään sopivat myös silakat erilaisissa etikkaisissa kastikkeissa. Itse valmistettaessa joulusillien ja -silakoiden on hyvä antaa maustua jääkaapissa 1–2 päivää ennen tarjoilua.

Erilaiset etikkasilakat maistuvat osana kalapöytää. Oli kyseessä sitten joulu- tai juhannuspöytä. Helppotekoiset makusilakat kannattaa valmistaa jo tarjoilua edeltävänä päivänä.

Ainekset
8 annosta
3 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl sokeria
2 tl suolaa
n. 350 g silakkafileitä
1 (75 g) sipuli
½ tl suolaa
1 prk (200 g)
Valio Eila® kevyt crème fraîchea
Pippurikastikkeeseen
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl sinappijauhetta , esim. Colman’s

TAI
Piparjuurikastikkeeseen
1 rkl piparjuuritahnaa
1 ½ tl sokeria
ripaus jauhettua valkopippuria

TAI
Valkosipulikastikkeeseen
2 – 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 tl sokeria
valkopippuria myllystä

Ohje

Sekoita vesi, etikka, sokeri ja suola kulhossa.
Leikkaa tai saksi fileet poikittain paloiksi. Puolita sipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Lisää silakat ja sipulit etikkaliemeen.
Kypsytä jääkaapissa n. 3 tuntia.
Valuta silakka-sipuliseos huolellisesti siivilässä. Siirrä kulhoon ja mausta suolalla. Anna maustua 10 – 15 min.
Sekoita crème fraîcheen valitsemasi kastikkeen mausteet ja lisää silakoiden joukkoon. Anna makujen tasoittua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.
Tarjoa tuoreella tillillä höystettynä kalapöydässä tai tumman leivän kanssa. Sopii myös ruokalahjaksi.

Lisää reseptejä joulukalan valmistukseen löydät mm.
https://www.valio.fi/joulu/joulukalat/

https://www.yhteishyva.fi/ruoka/joulukalat/05571274

—————————–

Marraskuun kala:

HAUKI

Ennen jäiden tuloa hauet tankkaavat itsensä lihaviksi, joten niitä kannattaa pyytää ennen jäiden tuloa ja heti jäiden tultua.


HAUKI ON KALA!!

Jostain syystä vieläkin haukea ei oikein arvosteta ruokakalana vaikka se on maukas ja ravinnerikas kala. Paljon ruotoja omaavana monikin pitää sen laittamista ja syömistä

hankalana. Hauen voimakas ominaistuoksu on sen nahassa, joten kun hauen fileroi nahattomaksi tuoksu poistuu. Myöhäissyksyn pyyntitapoina onnistuu uistelu ja jigikalastus sekä verkkokalastus ennen jäiden tuloa. Jäiden tultua pilkkiminen sekä koukkukalastus syöttikoukuilla antaa hyvin haukea.

Hauki voi kasvaa jopa 20 kiloiseksi jättikalaksi, ja sitä esiintyy kaikissa alueemme vesistöissä.

Pilkkikalastuksessa on tasapainopilkki sekä lusikkauistimet antoisia pyyntivälineitä. Syöttikoukuissa on pienehköt särjet, salakat, norssit, tai ahvenet erinomaisia. Alkutalvesta haukea tapaa matalikkojen läheisyydessä ja ruohikkorannoita. Varaa mukaasi hyvä nostokoukku koska usein hauen saanti jään päälle voi olla vaikeaa. Alueemme yksi parhaista haukivesistä lienee Vaalan Nimisjärvi, jossa haukikanta on voimakas. Muistathan että usemman kuin yhden syöttikoukun laittaminen pyyntiin vaatii vesialueen omistajan luvan.

Saaliiksi saatu kala tulee tappaa välittömästi ja myös verestää jotta kalan liha pysyy hyvänä. Hauki voidaan fileroida nahattomaksi sekä ruodottamaksi. Filerointi ohjeita löytyyn netin välityksellä hyvin.

Paistinkalana hauen aromikas maku tulee hyvin esiin. Myös raavisuolaus onnistuu mutta suositellaan kalan pakastamista ennen suolausta. Hauen voi jauhaa lihamyllyllä soseeksi, johon lisätään esim. savupekonia, katkarapuja tai jotain muuta korppujauhojen ja mausteiden lisäksi.

Soseesta voi tehdä joko kalapullia tai pihvejä. Tuleepas kalaherkkuruokaa.

Lokakuun kala:
SIIKA

https://www.kaleva.fi/videot/siian-lippoaminen-on-tekniikkalaji-yllattavan-raskasta-puuhaa/3502/

Siika on perinteikäs Oulujoen ruokakala ja hyvin arvostettu. Siian pyynti rajoittuu syksyyn sen syyskudun vuoksi ja Oulujokeen pyrkii nousemaan kutualuielle merisiikaa runsaasti. Oulun kaupunki ottaa kutukypsiä siikoja kasvatusaltaisiin ja lypsää sekä hedelmöittää mädin ja kasvattaa poikaset palauttaen ne sitten mereen takaisin.Tämä on velvote Merikosken voimalan padon vuoksi, koska kalat eivät pääse luontaisille kutualueilleen.

Vuotuinen lokakuun lippoaminen Merikosken alakanavassa alkaa 14.10. ja päättyy 31.10. Sunnuntaina 14.10. klo 11.00. – 15.00. Kuka hyvänsä voi kokeilla lippoamista maksuttomasti, vain 18 – 64 v. vaaditaan kalastonhoitomaksun suorittamista. Paikalla on lippoja ja ohjaajia sekä runsas pufettitarjoilu. Yhteyshenkilö Reijo Härkman 040 – 5517297

Siikaa myös pilkitään Merikosken alakanavasta jäidentulooon asti ja myös sen jälkeen ja saalista myös saadaan. Siian ruaksilaittoon on monia eri tapoja,yleisinpiä lienee paistettu. siika,savustettu siika ja raavisiika. Myös siikapotut on Oulun yleinen ruokalaji.Oulujoen pääuomassa lienee aika vähäinen siikakanta,mutta kyllä sielläkin aina harvakseen niitä tavataan, samoin Oulujoen kalastusalueen järvissä on istutuksilla saatu hyviäkin saaliita esim. Sanginkylän Valkeisjärvessä on isoa siikaa.

Siika (Coregonus lavaretus) on Euraasian pohjoisosien sisä- ja murtovesissä elävä lohikalojen lahkon parvikala.
Siialla on hopeanväriset kyljet ja harmaat evät. Selkäevän ja pyrstöevän välissä sillä on lohikaloille ominainen rasvaevä. Siian pää ja suu ovat pienehköt muuhun ruumiiseen nähden. Pieni siika saattaa muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi muikkua. Siian ja muikun erottaa periaatteessa leukojen pituudesta, siialla yläleuka on alaleukaa pidempi, muikulla päinvastoin.

Ulkonäöltään eri siikamuodot ovat lähellä toisiaan ja ruumiinrakenteen erot ovat pieniä. Eri muotojen erottelussa käytetään perustana etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärää. Siivilähampaiden lukumäärä vaihtelee siikamuodosta riippuen alle 20:stä yli 40:een seuraavasti:
– pohjasiika, 17–22 (”Coregonus lavaretus fera”)[3]
– karisiika, 24–28 (”Coregonus l. widegreni”)
– vaellussiika, 28–32 (”Coregonus l. lavaretus”; nyk. ”Coregonus maraena”)
– järvisiika, 40–45 (”Coregonus l. nilssoni”)
– planktonsiika, 41–56 (”Coregonus l. pallasi”)

Sukukypsyyden siika saavuttaa keskimäärin 4–5-vuotiaana. Siika kutee syksyllä. Kutu ajoittuu syyskuusta joulukuuhun, kun vesi on 2–5-asteista. Vaellus-, plankton- ja pohjasiika kutevat jokiin, kun taas meressä elävä karisiika puolestaan kutee ulkokareilla. Järvisiika kutee järvessä rantojen lähettyvillä. Kutu tapahtuu 0,5–4 metrin syvyydessä, hiekka- ja sorapohjaisilla alueilla. Kutiessaan naaras ja koiras ovat kyljikkäin laskien mädin veteen. Kun siiat ovat kuteneet, ne jäävät vähäksi aikaa kutupaikoille syöden näkyviin jäänyttä kutua. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.

Siikareseptejä:

https://www.is.fi/ruokala/reseptit/siika/

https://www.valio.fi/reseptit/yrttisiika-sitrussalaatti/

 

Syyskuun kala:

AHVEN


Ahven (Perca fluviatilis) on Euraasiassa makeissa ja murtovesissä elävä kalalaji. Sen vatsaevät ja pyrstö ovat puna-oranssit. Tyypillisesti ahven on 15–30 sentin pituinen ja 50–350 gramman painoinen ja sen elinikä on noin kuusi vuotta.
Ahven on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään. Ahven lisääntyy tehokkaasti, ja naaras voi laskea jopa yli 200 000 mätimunaa. Pienet yksilöt syövät eläinplanktonia, mutta iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat. Ahventa myös pyydystetään ruokakalaksi.

Ahven on erinomainen ruokakala. Sen liha on vaaleaa ja maukasta. Sitä kalastetaan Euroopassa ruokakalaksi, ja se on myös urheilukalastajien suosima saalis. Ahventa pyydetään katiskoilla, verkoilla, onkimalla, virvelöiden, pilkkimällä ja perhokalastamalla.
FAOn tilastojen mukaan ahventa pyydettiin vuonna 2013 yhteensä 28 920 tonnia. Suurimmat pyyntimaat olivat Venäjä (15 242 tonnia), Suomi (7 666 tonnia), Viro (2 144 tonnia), Puola (1 121 tonnia) ja Kazakstan (1 103 tonnia).
Kalastajat käyttävät hyväkseen ahvenen omaa vuorokausirytmiä: aktiivisimmin ahven tarttuu täkyyn aikaisin aamulla ja iltamyöhällä. Syksyllä paras syönti voi osua lähemmäs keskipäivää. Sameissa vesissä vuorokaudenajoilla ei ole yhtä paljoa eroa kuin kirkkaissa.

Oulujoki on erinomainen ahvenjoki. Siitä nousee niin ongella kuin uistelemalla ahventa helposti. Koko vaihtelee pienistä 100 grammaisista aina toistakilon järkäleisiin.

Ahvenreseptejä:
https://kotiliesi.fi/ruoka/ahven-oiva-ruokakala/